Lämpimät kiitokset kotiseutupäivään osallistuneille ja Vilppulan Vankilan henkilökunnalle esittelyistä sekä Mänttä-Vilppula seurakunnalle urkusooloista ja sankarihautatuokiosta, jonka ansiokkaasti esitteli kotiseutuneuvos Raija Auvinen.

In memoriam

Esa Ranta – Vilppulan kehittäjä

19.12.1923 – 9.12.2016

kuvaaja Simo Kurppa

Esa Ranta aloitti uransa Vilppulassa kunnansihteerinä vuonna 1953. Kunnanjohtaja hänestä tuli vuonna 1969, ja tästä virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1986 eli lähes päivälleen 30 vuotta sitten.

Hämeen läänin maaherra K. S. Mattson oli kuntatarkastusmatkallaan vuonna 1955 esittänyt kunnansihteerille henkilökohtaisen toivomuksen kotiseutuyhdistyksen perustamisesta Vilppulan kuntaan. Hyvä idea, jonka toteuttamiseen ei kuitenkaan löytynyt riittävästi kiinnostusta. Vasta 1962 löytyi Huhtijärven koululta opettaja Kaarina Pollari, jolla oli jo kotiseudultaan, Somerolta, taustaa kotiseututyöstä. Esan ehdotuksesta kunnanhallitus lähetti Kaarina Pollarin Naantalin kotiseutupäiville samana kesänä. Kaarina lupautui perustettavan seuran sihteeriksi ja Vilppula-Seuran perustava kokous pidettiin 26.4.1963 Vanhan Kunnantalon kokoushuoneessa. Seuran puheenjohtajaksi valittiin asemapäällikkö Aleksander Kirjavainen ja sihteeriksi opettaja Kaarina Pollari. Esa itse kertoo kirjassaan tulleensa valituksi seuran varajäseneksi, vaikka hän halusi olla lähinnä kunnan taustatuki uudelle seuralle. Vuosikaudet Kaarinan työparina toimi Esa, joka vielä eläkkeelle jäätyäänkin oli erinomainen yhteyshenkilö Vilppulan kuntaan.

Elämänmäen Tohtori E. W. Lybecin Vilppulan aika 1900-luvun alussa oli Esan ja Kaarinan yhteinen kiinnostuksen kohde. Kaarina oli jo 1962 aloittanut rahankeruun tohtori Lybeckin patsasta varten. Sata vuotta Tohtorin syntymän jälkeen pystytettiin muistomerkki Elämänmäelle, myöhemmin samanlainen Vilppulan hautausmaalle. Seura julkaisi kirjan Elämänmäen Tohtorista vuonna 1994 ja uusintapainoksen 2014.

 Esan aloitteesta seura sai vuonna 1968 uuteen kunnantaloon omat tilat. Siellä voitiin esitellä paikallishistoriaa ja kotiseututyötä. Esan tuella saatiin kunta myönteiseksi museoaatteelle ja Pukkilan navetta kunnostettiin kotiseutumuseoksi vuonna 1983. Kolhon koululla olleen koulumuseon jäätyä kodittomaksi Esa hankki sille tilat museon pihapiiristä. Esa oli tärkeä yhdysside kunnan päättäjiin monissa seuran aloitteissa.

Seuran perustamisvuonna 1963 Kaarina julkaisi ensimmäisen Vilppulan Joulu -lehden.

Vilppulan Joulu on ollut merkittävä tulon lähde seuralle samoin Kaarinan kirjat. Kirjojen kustantajana oli Vilppula-Seura ja niiden myynnistä karttui sievoinen summa ns. kirjarahastoon. Esa toimi seuran rahastonhoitajana vuodesta 1968 vuoteen 2012. Hänen tarkalla taloudenpidollaan seuran talous pysyi kunnossa lukuisista, mittavista hankkeista huolimatta. Esa oli esimerkiksi Oskar Merikannon muistomerkin, ”Kevätlintu”, rahoittajien hankinnassa keskeinen henkilö.

Esan kirjallinen toiminta oli myös mittavaa. Vuosikymmenet Esa kirjoitti tarinoita ja muisteloita joululehteen. Esa oli erittäin huolellinen arkistoija. Eläkevuosinaan hän kirjoitti monenlaisia muistelmia näiden arkistojen ja omien muistojensa pohjalta. Esan kynän jälki jäi muistoksi hänen kirjoittamassaan kirjassa ”Vilppulaa kehittämässä”.  Seuralle hän on tehnyt kirjan ”Kotiseutuna Vilppula”, jossa kerrotaan Vilppula-Seuran alkuvaiheista, Lybeckin puuliiterin siirrosta ja vuoden 1918 tapahtumista Vilppulassa. Näihin sotatapahtumiin Esa oli erityisesti perehtynyt kirjallisuuden ja paikallisten ihmisten haastattelujen myötä. Hän muisti ”Vilppulan vaiheen” kaikki tapahtumat, tiesi rintamalinjat ja tykkien ym. aseiden paikat. Hän myös esitteli mielellään tietojaan näistä ajoista.

Esa arvosti vanhaa rakennuskulttuuria. Hänen kunnanjohtaja-aikanaan pelastettiin Kuutola rakennusfirman purku-uhalta, Koivuniemestä kunnostettiin kansalaisopiston tyyssija ja samaan pihapiiriin siirrettiin Katajamäen liiteri. Liiterin siirtoa Kaarina arvosti vuosikymmenen kulttuuriteoksi.

Esa oli suuri luonnon ystävä, joka nautti vapaa-aikanaan Ajosjärven saaressa maisemista, kalastuksesta, ravustuksesta ja metsätöistä. Esan valokuvaharrastus oli alkanut jo syntymäseudulla, Nummella. Vuosien varrella olemme saaneet nauttia Esan upeista valokuvista, joita hän on ottanut luontoretkillään eri puolilla Vilppulaa. Hänen kuviaan on käytetty paikallisissa kalentereissa ja Vilppulan Joulussa. Esa on kuvittanut myös Vilppulan kirkot ja hautausmaa -kirjan. Seuran arkistoissa on runsaasti Esan ottamia dia-kuvia.

Esan toiminta Vilppula-Seurassa ja Vilppulan kulttuurielämässä oli monipuolista. Hänen toimintaansa arvostettiin laajasti ja hänelle luovutettiin vuonna 2010 Suomen Kotiseutuliiton korkein tunnustus, ansiomitali. Hänet nimettiin 90-vuotispäivänään 2013 Vilppula-Seuran Oltermanniksi edesmenneen kotiseutuneuvos Kaarina Pollarin jälkeen.

Nummen pitäjä Uudellamaalla oli Esan syntymäpaikka, ja sinne hän palasi takaisin sukuhautaan vaimonsa Lailan ja vanhempiensa viereen.

Vilppula-Seura muistaa kiitollisena ja suurella kaipauksella Esa Rantaa. Hänen myhäilevä ja turvallinen olemuksensa jäi lähtemättömästi seuran jäsenten mieleen.

VILPPULA-SEURA RY