Kotiseutuneuvos Kaarina Pollarin muistolle
kuva Simo Kurppa
Vilppulan Punatulkun suru-uutinen hiljensi meidät. Kotiseutuneuvos Kaarina Pollari oli kuollut 6.5.2012 toukokuun sunnuntai-illan kääntyessä yöksi. Suuren vilppulalaisen pitkä ja rikas, 92 vuotta kestänyt elämäntaival oli päättynyt.
Kaarina Pollari o.s. Talonen oli somerolaisen maalaistalon tytär, josta tuli opettaja. Hänen tiensä kulki Sortavalan seminaarista Jokioisten kautta Vilppulaan vuonna 1950 opettajaksi Huhtijärven koululle. Aviomies, Eero Pollari, löytyi koulun lähellä sijaitsevasta Savelan talosta, jonka emännyyttä Kaarina hoiti opettajan työn ohessa. Kotiseudun ja Someron kodin perintöä oli Kaarinan kiinnostus kotiseututyöhön ja perinteeseen. Aviomies oli suuntautunut myös kotiseutuasioihin ja yhteisestä harrastuksesta tuli Kaarinalle henkireikä arkisen työn keskelle. Kaarina kuunteli vanhojen vilppulalaisten tarinoita tohtori Lybeckistä. Koulun Toivonliitto- kerholaiset esittivät vuosittain satunäytelmiä. Adalminan helmen tulot talletettiin Lybeckin muistokiveä varten. Maaherran kehotuksesta Vilppulaan perustettiin vuonna 1963 perinneyhdistys, Vilppula – Seura. Opettaja Kaarina Pollari valittiin seuran sihteeriksi ja myöhemmin puheenjohtajaksi. Seuran toiminnan ensimmäinen tavoite oli tohtori Lybeckin muistomerkin saaminen Elämänmäelle. Muistomerkki paljastettiin 100 vuotta tohtorin syntymän jälkeen vuonna 1964.
Vilppula – Seura oli Kaarina Pollarin elämäntyön tärkein asia. Hän oli seuran sydän ja sielu. Voidaan sanoa, että hän oli enemmän vilppulalainen kuin yksikään täällä syntynyt. Kaarina ideoi ja teki Vilppulan perinnettä ja kulttuuria koskevia aloitteita, joita Vilppula – Seura toteutti yhdessä kunnan ja eri yhteisöjen kanssa. Seuran talouden kohentamiseksi hän aloitti yksin Vilppulan Joulun toimittamisen vuonna 1963. Lehteen hän kirjoitti vuosikymmenien aikana lähes sata juttua. Myöhemmin perustettiin lehden toimituskunta ja Vilppula – Seura sai LC Vilppulan työparikseen. Synnyinpitäjänsä joululehteen Kaarina tarinoi Someron murteella. Lukuisat puheensa, pakinansa ja juttunsa hän kirjoitti kirjoituskoneella ilman sähköisiä laitteita. Vilppulan Perinnehuone ja Museot syntyivät Kaarina Pollarin aloitteista. Kun kirjoitettiin Vilppula-Pohjaslahti historiaa, Kaarina Pollari oli avainhenkilö toimikunnan puheenjohtajan tehtävässä. Hän kirjoitti lukuisia kirjoja: Toloppakelekalla Vilppulaan, Vilppula Kirja koulujen käyttöön, Suursaaresta Sallaan, Vilppulan hautausmaa ja kirkot ja oli aloitteentekijä sekä taustavaikuttaja kirjan Tohtori Lybeck Elämänmäen -parantaja toteutuksessa.
Kaarinan aloitteita ovat Vilppulan hautausmaan vanhimman haudan ja Lybeckin haudan kunnostus, massatehtaan muistomerkki kosken rannalla ja Vilpun päivän vietto. Hän oli perustamassa Käsityökeskusta Vilppulan Kuutolaan 1970-luvulla. Kaarinan ja keskuksen johtajaksi valitun Pirjo Immosen (myöh. Hokkanen) kanssa syntyi kiinteä vuosikymmenien pituinen, lämmin ystävyys. Säveltäjä Oskar Merikannon muiston vaaliminen ja hänen muistomerkkinsä saaminen Vilppulaan oli Kaarina Pollarin ansiokkaan toiminnan viimeinen ponnistus. Hän lahjoitti mm. 80- vuotisjuhlansa , Vilppulan sävelalbumi konsertin, tulot muistomerkin hyväksi. Se paljastettiin vuonna 2002 kunnan täyttäessä 90 vuotta. Kaarinan toive saada Vilppulaan asianmukainen juhlasali kulttuuritapahtumia varten ei toteutunut.
Kaarina Pollari on palkittu Suomen Kotiseutuliiton kultaisella ansiomitalilla. Tasavallan presidentti myönsi hänelle Kotiseutuneuvoksen arvonimen vuonna 1990. Kaarina Pollari valittiin Vilppulan plussaneuvokseksi vuonna 1992. Pro Arte Tawastica -tunnustuksen Hämeen läänin taiteen ja kulttuurin hyväksi tehdystä työstä hän sai vuonna 1996. Täyttäessään 90 vuotta Kaarina Pollarille ojennettiin Oltermannin sauva. Kaarina Pollari on lahjoittanut Vilppula-Seuralle elämäntyötään käsittelevän arkistonsa.
Kotiseutuneuvos Kaarina Pollari siirtyi opettajan toimestaan eläkkeelle vuonna 1979. Eläkevuosinaan hän virkistyi toimiessaan Vilppulan Eläkeopettajien – Sammumattomien, Vilppulan Käsityökeskuksen ja Vilppulan Marttojen parissa. Kaarina Pollari oli voimiltaan ehtymätön, karismaattinen, elämänmyönteinen, iloa pursuava persoona. Hän oli erinomainen esiintyjä, ihmisistä ja heidän elämästään kiinnostunut, huumorintajuinen seuratoveri, vieraanvarainen ystävä. Entiset oppilaat muistelevat innostavaa ja hyvää opettajaansa lämmöllä. Kun asiat eivät luistaneet ja epäonnistuminen ahdisti, Kaarina huudahti mottonsa: – Kop huu! – Pää pystyyn! Kaarina Pollarin perintö on hänen sanoissaan kotiseututyöstä: Kotiseututyö on työtä, joka sopii ihan jokaiselle. Se on työtä, jota tehdään kotiseudun, sen ihmisten ja isänmaan parhaaksi. Kaarina Pollaria jäi kaipaamaan omaisten lisäksi laaja ystävien joukko. – Kiitos Sinulle, Kaarina!
Vilppula-Seura ry
Perinteitä ja kotiseuturakkautta vuodesta 1963